Ilmastonmuutos ei ole vain napajäiden ja hiekka-aavikkojen ongelma.
teksti Matilda Runonen kuva Lotta Danielsson (CC)
Suomen ainutlaatuinen kalalajisto on muuttumassa. Muutoksilla ei ole ainoastaan paikallisia vaikutuksia, vaan pohjoisen joen lämpeneminen vaikuttaa yli tuhannen kilometrin päässä.
Ilmaston lämpeneminen tulee vaikuttamaan monella tavalla Suomen kalalajistoon. Lähes kaikki Suomessa tavattavat kalalajit ovat levinneisyytensä äärirajoilla. Eteläiset lajit ovat esiintymisalueensa pohjoisella rajalle ja pohjoiset lajit eteläisellä rajallaan. Näin ollen pienikin lämpötilan muutos voi olla tuhoisa.
Useimmat kalalajit voidaan selkeästi lokeroida kylmän- ja lämpimän veden lajeihin. Poikkeuksia ovat Suomen kansalliskala ahven sekä hauki, jotka kykenevät elämään sekä viileässä että lämpimässä vedessä. Molemmat ovat niin yleisiä, että pienimmässäkin lammessa on ainakin toinen niistä.
Kylmän veden lajit viihtyvät puhtaissa, viileissä ja hapekkaissa vesissä. Happi sitoutuu paremmin kylmään kuin lämpimään veteen, joten ilmaston lämmetessä vesien hapensitomiskyky vähenee. Esimerkiksi lohi ja nieriä ovat tyypillisiä kylmän veden kaloja, kuten myös niiden kaukainen sukulainen, suosittu ruokakala muikku.
Pohjois-Suomen jokiin kutemaan nousevat lohet elävät tavallisesti Itämerellä ja kutuvaellus voi kestää puolikin vuotta. Näin ollen lohen merkitys ravintoketjussa on hyvin merkittävä ja sen katoaminen jättäisi yhden ekolokeron tyhjäksi.
Useimmat särkikalat viihtyvät lämpimässä ja rehevässä vedessä. Tällaisia vesiä ovat monet Etelä-Suomen pienet ja keskikokoiset järvet sekä Itämeri monin paikoin, etenkin Suomenlahdella ja saaristoissa.
Ongelmia aiheuttavat runsaslukuiset särki ja lahna, jotka syövät pohjakasvillisuutta pöllyttäen samalla pohjaa. Vesistöjen pohjassa on sedimenttiä, kerrostunutta maa-ainesta, johon raskasmetallit varastoituvat. Kalojen tonkiessa pohjaa nämä raskasmetallit pääsevät takaisen veteen. Lisäksi sedimentteihin sitoutunut typpi ja fosfori rehevöittävät vettä.
