Sodankylän elokuvajuhlilla esitetyn The Venerable W:n pääosasssa on pahuus.
teksti Niko Peltokangas
Aivan kuin Hitler, kuittaa Kitisenrannan koululta poistuva festivaalivieras The Venerable W. -elokuvan jälkeen.
Ashin Wirathu puhuu tosiaan muslimeista samaan tapaan kuin 30-luvun Saksan natsihallinto puhui juutalaisista. Viimeistään buddhalaismunkin lietsoma ostoboikotti muslimien omistamiin liikkeisiin täydentää mielikuvan.
Vertailukohteita on lähempänäkin. Kunnianarvoisan W:n puheista tulee ensimmäisenä mieleen Laura Huhtasaari ja muut Euroopan äärioikeistojohtajat. Wirathu lietsoo Burman muslimivähemmistön kansanmurhaa samalla retoriikalla kuin täällä rakennetaan vastakkainasettelua paikallisten ja tulijoiden välille: omaa kansaa, kulttuuria ja uskontoa on suojeltava, naisia on suojeltava, nuo ”toiset” vievät rahat ja valtaavat yhteiskunnan.
Ohjaaja Barbet Schroeder kertoi Sodankylän elokuvajuhlilla ennen näytöksen alkua löytäneensä aiheen hieman vahingossa. Hän etsi netistä tietoa buddhalaisuudesta saadakseen apua vihan tunteeseen, jota hän kertomansa mukaan tunsi ensimmäistä kertaa elämässään. Raportit rohingojen vainoamisesta ja buddhalaismunkin roolista kiinnostivat ranskalaisohjaajaa, joka on aiemmin tehnyt elokuvia muun muassa Ugandan diktaattorista Idi Aminista sekä terroristien ja sotarikollisten puolustusasianajajana toimineesta Jacques Vergèstä.
Saadakseen Wirathun avautumaan Schroeder kertoi tälle, että Ranskaan on tulossa uusi presidentti, Marine Le Pen, jolla on hyvin samanlaisia ajatuksia muslimeista ja nationalismista kuin munkilla. Ranskalaiset haluavat tietää, miten näitä kysymyksiä on ratkaistu Burmassa.
Jos tiedot Burmasta rajoittuvat satunnaisiin uutisiin, elokuva avaa uusia näkymiä maahan. Munkkeja lukuunottamatta näkemättä jää kuitenkin tavallisten burmalaisten näkökulma. Erityisesti etnisen puhdistuksen kohteena olevien rohingojen oma ääni puuttuu elokuvasta lähes kokonaan.
Väkivaltaa rohingoja kohtaan näytetään häiritsevän paljon. Se saa katsomaan monta kertaa muualle. Häiritsevyys ei välttämättä ole vahinko.
Vuonna 2017 julkaistu The Venerable W. ei oikeastaan edes kerro rohingojen sorrosta, etnisestä puhdistuksesta tai Burmasta, vaan yhdestä munkista. Sen keskiössä tuntuvat olevan Ashin Wirathun lakoniset kasvonliikkeet ja hymy, joka leviää, kun hän näyttää uudelleenlavastetun propagandavideon buddhalaistytön väitetystä raiskauksesta.
Katsoja joutuu silmäkkäin pahuuden kanssa ilman suoria ohjeita, miten siihen pitää suhtautua. Katseen kääntäminen ei ole välttämättä kestävä toimintatapa, kun sama pahuus kaikuu eurooppalais- ja suomalaispoliitikkojen puheissa.
The Venerable W. on myös Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa syyskuussa.
