Teksti: Teemu Vaarakallio
Tavallaan on helppoa ja mahdotonta valita, mistä kirjoittaa tämän tuplanumeron pääkirjoitus juuri nyt. Tai jos kirjoittaminen on lukemisen ja luovan ajattelun seinäpeli kolmannelle, lienee tässä sanottavammin kyse todistamisesta. Ainakin 1,9 miljoonaa ihmistä on ajettu kodeistaan Palestiinan Gazassa Israelin asuttajakolonialistisen apartheidvaltion suorittamien sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tekemien rikosten ja kansanmurhan tunnusmerkit täyttävän silmittömän – ja länsimaiden vahvasti tukeman – väkivallan seurauksena (luku on tietysti laskettu viime vuoden lokakuusta, ajanlaskun alusta). Joulumieliin hiipii Palestiinan Betlehemin lisäksi Khan Younis, Gaza City, Rafah, Beit Lahiya, Beit Hanoon, Jabalya, Beirutin Dahiye…
Kai näissä hommissa sopii aina yrittää sanoa asia jotenkin uudesti, puhelevathan jotkut sentään lukemisen fyysisyydestäkin, niin että oivaltavin hämyin ladotut koukut saattaisivat uudelleenjärjestää lukevan mielen ketjut ja kytkennät. Esimerkiksi kansallinen yleisradioyhtiö kokeili marraskuun 13. päivänä kirjoittaa siitä, miksi media takeltelee Israelin tehtaillessa julmuusrikoksiaan. Jutusta selviää, että julmuusrikoksilla tarkoitetaan keskeisiä kansainvälisessä rikosoikeudessa määriteltyjä rikoksia, eli joukkotuhontaa, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia, ja että kansainvälinen tuomioistuin puolestaan tutkii, syyllistyykö Israel kansanmurhaan Gazassa. Jutusta ei selviä, pitääkö Yle itseään mediana vai ei, kysellessään tutkijoilta kaverin puolesta mikä mediaa vaivaa.
Miasmaa tupruttaa kuin lampaansaparon alta. Jokunen päivä edellisen virkkeen muistiin kirjattuani kävin kaivamassa Kansalliskirjastosta maailman aivan ensimmäisen Liberon vuodelta 1987. Myös sen maailman aivan ensimmäisessä jutussa lainattiin Maiju Lassilalta, eikä asiat olleet tuolloinkaan häävisti. Sivulla 23 vaadittiin laittamaan “Suhteet poikki rasisteihin!” Etelä-Afrikassa. Helsingin yliopistolla järjestetty tapahtuma, jossa suunniteltiin konkreettista toimintaa Etelä-Afrikan rotusortohallituksen sortotoimien katkaisemiseksi mustaa enemmistöä kohtaan, oli ollut pettymys:
”Kansandemokraatit ainoana paikalla olleista vaativat Suomen ja Etelä-Afrikan välisten diplomaatti- ja kauppasuhteiden totaalista katkaisemista. Suomen valtio voisi toimia omalla aloitteellisella esimerkillään edelläkävijänä kansainvälisessä politiikassa toteuttamalla nämä (…) vaatimukset. Meidän ei joka asiassa aina tarvitse toteuttaa naapureiden valmiiksi tekemiä ratkaisuja ja toimia apinan tavoin imitaattorina, vaan nyt vaaditaan toimintaa.”
Apinat jatkavat apinointiaan, muttei sitten ehkä kuitenkaan ole aina näin tarvinnut epäillä omaa oikeustoimikelpoisuuttaan, vaikka sattuikin joskus yömyöhäsellä haastelemaan firenzeläiselle diplomaatille siitä, onko politiikka etiikan työväline vai toisinpäin. Eikö hämmennys jalkapallohuligaanien ensisijaisuudesta kansainvälisen yhteisön periaatteisiin nähden ole kaikkea muuta kuin hämmentävää? Ehkä helpottaa, jos tulkitsee rauhan ensisijaisesti politiikan lähtökohdaksi tavoitteen sijasta; kaikki haluavat rauhaa, mutta yhdet haluavat rauhassa ylläpitää nykyisiä valtasuhteita, toiset kaikessa rauhassa muuttaa niitä.
Yhteisöjen moraaliteoriat ovat vallan perusta ja efekti, jonka kautta vallankäyttäjät samaistavat oman etunsa yleiseen etuun. Arvopohjainen realismi my ass. Samalla tavalla kansainvälisen politiikan moraali ja sitä ylläpitävät säännöt ovat voimakkaimpien valtioiden intressejä yleisen kansainvälisen edun nimessä. Siten “kansainvälisen yhteisön” liberaalit “periaatteet” eivät ole alkujaankaan periaatteita, vaan tietoisia tai tiedostamattomia heijastuksia tietystä näkökulmasta tietyssä ajassa tehdystä tulkinnasta kansallisesta intressistä. Ja kun todellisuus käy vastoin liberaalin yhteishyvän periaatteita, kieltää liberaali järjestys todellisuuden kolmasti ennen itseään.
Maailman väkivaltaisuus ei ole vain hullua, vaan hullua ja rationaalista. Siksi orpot eivät ole selkärangattomia vaan khimairoita, ja nummilla laiduntavat Schopenhauerin piikkisiat. Ja osittain myös siksi ollaan tehty Liberoa. Kiitos Iisa, Auri ja Joonas korvaamattomasta ja surkeasti korvatusta osaamisestanne. Kiitos jokaiselle lehden avustajalle, yhteistyötahoille ja toimiston väelle, eritoten Sebastian Duranille, Mika Savolaiselle ja Vikram Chakrabortylle.
Jo ensimmäinen Libero tiesi kertoa, että puolustettavia asioita tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa on loputtomiin. 38 vuotta Liberoa ja 80 vuotta Vasemmistonuoria todistakoot, että kovia ovat puolustajatkin.
