Keskustelu Iso-Britannian EU-jäsenyydestä pyörii maahanmuuton ympärillä. Kampanjoita käydään mielikuvilla, jotka eivät vastaa todellisuutta.
teksti Saaramaria Kuittinen
Espanjalainen erityisopettaja Manuel pesee Lontoossa päivät vessoja ja opiskelee illat englantia. Liian pitkälle hän ei uskalla elämäänsä suunnitella, koska hän ei tiedä, miten Iso-Britannian Euroopan Unionin jäsenyydestä päättävässä kansanäänestyksessä käy. Manuel on yksi kolmesta miljoonasta EU-kansalaisesta, jotka asuvat Iso-Britanniassa ja seuraavat kansanäänestystä edeltävää debattia tarkkaan.
EU-kansalaisten lisääntyvä maahanmuutto Iso-Britanniaan on noussut yhdeksi suureksi teemaksi. Kuitenkin EU:lle ”Kyllä vai Ei” -kampanjoinnissa pelataan enemmän mielikuvilla kuin faktoilla. Brexit-ryhmä, eli EU:sta irtautumista kannattavat, puhuvat sosiaaliturvan ja julkisen sektorin kuormittumisesta maahanmuuton seurauksena. Erityisesti äärioikeisto UKIP-puolueen edustajat haluavat Iso-Britannian sulkevan rajat.
Myös Iso-Britannian oikeistohallitus väittää, että sosiaaliturvajärjestelmä houkuttelee EU-kansalaisia muuttamaan Britanniaan. Euroopan Unioniin jäämistä kannattava pääministeri David Cameron pyrki siksi neuvottelemaan tiukemmat ehdot EU-kansalaisten pääsystä Britannian sosiaaliturvajärjestelmään. Tällä argumentoitiin, että nyt maahanmuutto rajoittuisi ilman EU:sta irtautumista, koska Iso-Britanniasta tulisi vähemmän houkutteleva maa muille EU-kansalaisille.
Tilastot osoittavat kuitenkin muuta. Britanniassa asuvat EU-kansalaiset maksavat enemmän veroja kuin aiheuttavat kustannuksia valtiolle. Migration Observatoryn tilastoista selviää, että muiden EU-maiden kansalaiset anovat vähemmän sosiaalietuuksia, kuten työttömyystukia, kuin Iso-Britannian kansalaiset. Lisäksi Iso-Britanniassa asuvista EU-kansalaisista 80 prosenttia on töissä, mutta briteistä vain 75 prosenttia.
Silti ihmisten mielikuvia kyselevä tutkimus näyttää, että EU-kansalaisten ajatellaan tulevan Iso-Britanniaan sosiaaliturvien perässä. Mielikuvia vahvistaa se, että julkinen keskustelu ja EU:sya irtautumisdebatit pyörivät hyvin paljon tämän aiheen ympärillä.
Todellisuudessa suurin osa Britanniaan muuttaneista EU-kansalaisista on Manuelin kaltaisia. He tulivat töihin, koska omasta maasta ei löytynyt enää töitä. Espanjassa on yli 20 prosentin työttömyys, kun Italiassa ja Portugalissa luku on yli 10 prosenttia. Espanjalaisia, italialaisia ja portugalilaisia tulee Britanniaan Euroopan unionista eniten romanialaisten ja puolalaisten lisäksi. Saarella on 1,8 kertaa korkeampi palkka kun puolassa ja 4.2 kertaa korkeampi palkkataso kuin romaniassa. Iso-Britanniaan tullaan siis myös paremman palkkatason toivossa.
Maahanmuuton rajoittamisargumentit ovat spekulatiivisia myös siksi, että Iso-Britannian rajapolitiikka EU:sta irtautumisen jälkeen riippuisi siitä, millaisen sopimuksen maa tekisi EU:n kanssa. Jos se päättäisi jäädä vapaakauppa-alueeseen, se liittyisi luultavasti Euroopan talousalueeseen Norjan, Islannin sekä Liechtensteinin kanssa. Tähän sopimukseen kuuluisi vapaa liikkuvuus EU:n sisällä eli tilanne ei muuttuisi maahanmuuttomielessä paljoa.
Maahanmuuttoargumentit kansanäänestyksen alla perustuvat siis paljolti pelotteluun. Jos argumenteilla ei ole muuta saavutettu, niin ainakin ne saivat veroja maksavan Manuelin kokemaan itsensä epätoivotuksi ja pelkäämään taas tulevaa.
Kuva: FreeImages.com / Tony Clough
