Olen usein ihmetellyt kuinka moni nuori, saati sitten vasemmistonuori ei kuulu oman alansa ammattiliittoon. Tiukalla inttämisellä ja paasaamisella olen onneksi saanut hankittua muutaman uuden jäsenen PAM:lle ja JHL:lle, mutta aika paljon työtä on vielä työväenliikkeellä tehtävänä, että nuoriso saadaan kunnolla ymmärtämään liittojen merkitys.
Liittoon kuuluminen on tietenkin täysin vapaaehtoista myös meidän vasemmistolaisten piirissä. Usein kuitenkin keskusteluissa törmää tiettyihin toistuviin argumentteihin, joilla pyritään perustelemaan liittoon kuulumattomuutta, mutta jotka lähinnä osoittavat perehtymättömyyttä ammattiyhdistysliikkeen ja työelämän lainalaisuuksiin.
Yksi yleinen peruste on, että koska tämänhetkinen duuni on vain väliaikainen homma matkalla kohti unelma-alaa, ei liittoon kannata liittyä. Tämä uskomus on varsinkin palvelualojen, kuten varastojen ja kaupanalan työpaikkojen vitsaus. Usein kuitenkin samat työntekijät kertovat karuja tarinoita siitä, miten vuorolistat tulevat miten sattuu, lisiä ei makseta ja nollatuntisopimuksia laaditaan.
Onkin hyvä ymmärtää, että ammattiliittoa ei valita unelmien mukaan, vaan sen mukaan, mitä työtä satutaan kulloinkin tekemään. Työnantajan saappaankoron alla ei tarvitse olla edes väliaikaisesti, sillä ammattiliiton jäsenyyden kautta työpaikan luottamusmiehen edunvalvonta ja tiukimmissa tapauksissa liiton juristien palvelut ovat käytössä silloin, kun kahnausta esimiehen kanssa tulee. Kun vaihdetaan alaa, vaihdetaan myös ammattiliittoa. Työttömyysturva ei tällöin katkea, jos kassa vaihtuu kolmenkymmenen päivän ajanjakson sisällä.
Ammattiliittojen työttömyyskassojen tarjoama työttömyysturva onkin asia, jota pelottavan moni nuori ei sisäistä. Nimittäin kun työntekijä on ollut kuusi kuukautta työttömyyskassan jäsen ja täyttänyt työssäoloehdon, hän on irtisanomisen jälkeen oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Ansiosidonnainen on puolestaan keskimäärin tuplasti työmarkkinatuen suuruinen, joten sen piirissä on huomattavasti mukavampi etsiä uutta duunia.
Entäpä jos “meidän alan liittomme on niin paska, että siihen ei kannata liittyä?” Tämä on usein kuulluista perusteista tavallaan järkevin. On totta, että ammattiyhdistyliike on jäänyt jälkeen pirstaloituvan ja pätkittyvän työelämän muutoksista. Monet liitot tuntuvat myös lähtevän sopimusneuvotteluihin puhtaasti puolustuskannalta, vaikka monilla työmailla nuoret toivoisivat työtaisteluita ja tiukkoja vääntöjä työelämän laadun ja työehtojen parantamiseksi.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ammattiliitot ovat kansalaisjärjestöjä, joiden toimintaan ja suuntaan on jokaisella liiton jäsenellä oikeus ottaa osaa ja vaikuttaa. Ammattiliitot eivät uudistu, ellei niitä uudisteta ja tässä meillä nuorilla on oma vastuumme kannettavana. Hyvä kanava tähän on oma, paikallinen ammattiyhdistys. Monissa osastoissa on meininki varsin hiljaista ja jo muutaman aktiivisen vasemmistonuoren porukka voi laittaa toimintaan kummasti vipinää.
Juuso Aromaa
Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja
EDIT: Työssäoloehto on nykyään kuusi kuukautta.
