Julkaistu Liberossa 4/2013
Vasemmistolainen liike on aina taistellut ihmisten perusoikeuksien puolesta. Vaikka ajat ja konkreettiset vaatimukset muuttuvat, pysyvät teemat pitkälti samoina. Ihmiset tarvitsevat edelleen riittävän toimeentulon ja hyvät työehdot, halutessaan työn ja koulutuspaikan, vapautta ilmaista mielipiteensä ja toimia yhteiskunnallisesti sekä mahdollisuuksia kehittää itseään.
Näiden lisäksi jokainen ihminen tarvitsee paikan, jossa elää ja olla, eli kämpän. Suomen asuntopolitiikka on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt yhä huonompaan suuntaan. 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008 omistusasuntojen hinnat ovat nousseet kokonaiset sata prosenttia. Se on ollut nopeampaa kuin kuluttajahintaindeksin, tuottajahintojen, bruttokansantuotteen, rakennuskustannusten ja kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitys.
Asuntojen hintojen nousu on omistusasuntoa hankkiville tarkoittanut yhä pitenevää velkavankeutta, vuokralla asuville yhä vähemmän käytettävissä olevia tuloja, ja liian monelle nuorelle ja perheelle asunnottomuutta. Kiinteistösijoittajat tekevät hyvää tiliä ihmisten tarpeella omaan kotiin samalla, kun kansalaiselle on jäänyt asuntovelallisen, vuokralaisen tai asunnottoman rooli. Riittämätön julkinen vuokra-asuntotuotanto on johtanut tilanteeseen, jossa grynderit, välittäjät ja keinottelijat hallitsevat markkinoita. Ulkomailla varoitellaan jo Suomessa piilevästä asuntokuplasta, erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Riittämätön asuntotuotanto yhdistettynä julkisten palveluiden karsimiseen on myös johtanut eri asuinalueiden eriytymiseen. Asuntojen hinnat ajavat ihmisiä yhteen lähiöihin samalla, kun samojen asuinalueiden palveluita vähennetään ja joukkoliikenteen hintoja korotetaan.
Pääkirjoitussivuilla ja puheissa kauhistellaan asuinalueiden jakautumista “hyviin” ja “huonoihin” ja lähiöpelkoa lietsotaan sen minkä ehtii. Tämä siitä huolimatta, että kehitys on poliittisten valintojen tulos. Kodeillamme tehdään rahaa ja meidän asumisella ja asuinpaikalla politiikkaa.
Vasemmistonuoret keskittyy tulevan vuoden aikana asumiseen ja asuntopolitiikkaan. Oma koti liian kallis -kampanjalla vaaditaan sellaista asuntopolitiikkaa, joka rikkoo vallitsevat luokkarakenteet. Asunto, oma koti, on perusoikeus. Vaadimme lisää edullisia vuokra-asuntoja eri puolille kaupunkia ja lähiöihin palveluita sekä edullista joukkoliikennettä. Vaadimme nuorten asunnottomuuteen puuttumiseksi asumiseen kestoon, takuuvuokraan ja vuokralaisen työskentelyyn liittyviä vuokraehtojen höllentämisiä sekä nuorille suunnattuja tuetun asumisen palveluita. Vaadimme oikeutta käyttämättömien kiinteistöjen valtaamiseen ja haltuun ottamiseen sekä asuntotakuuta nuorille, joka antaa jokaiselle nuorelle subjektiivisena oikeutena pääsyn omaan kotiin.
Kampanjan merkeissä tullaan kiertämään maata ja järjestämään toimintaa kaikissa piireissä. Me emme aio istua ja odottaa gryndereiden luoman asuntokuplan puhkeamista.
Li Andersson
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja
