Kilpailukyky on joka paikassa, koska lobbarit haluavat.
Jaana Kivi
Kilpailukykyloikka, kilpailukykysopimus, kilpailukykytoimet. Kilpailukyky on sanana koreileva, mutta sisällöllisesti tyhjä. Sen merkitystä kukaan ei tiedä, ja sisältö riippuu täysin siitä, kuka sen määrittelee.
EU:n tapauksessa kilpailukyky on synonyymi uusliberalismille, ja jatkuvan kilpailukyvyn tavoittelu on iskostettu syvälle EU:n perustuksiin. Miksi näin on?
”Kilpailukyky ei ole vain sitä, että työvoima on halvempaa”, kiteyttää lobbari ja lobbaustutkija Anders Blom kirjassa Bryssel myyty. Lobbausta tutkivan kansalaisjärjestön Corporate Europe Observatoryn mukaan valtavilla teollisuuden lobbausjärjestöillä on ollut vaikutusta siihen, millaisena EU:n nykyinen kilpailukykypolitiikka tunnetaan. Järjestön mukaan 50 teollisuusjohtajan muodostama European Roundtable of Industrialist (ERT) -lobbausryhmä – johon kuuluvat muun muassa Nestlé, Volvo ja Philips – on keskittynyt jo varhain 1990-luvulta asti valtavirtaistamaan kilpailukykykäsitettä.
ERT ja komissio loivat yhdessä kilpailukykykyyn erikoistuneen asiantuntijaryhmän, joka neuvoi ja opasti komissiota poliittisissa linjauksissa. Vuonna 1993 komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors julkaisi esityksen EU:n kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Tämä esitys on oiva esimerkki siitä, kuinka voimakkaasti ERT oli saanut läpi näkemyksiään kilpailukyvystä ja kasvupolitiikasta. Asiantuntijaryhmä loi esityksen kilpailukykypolitiikasta, joka esiteltiin vuonna 1995 komissiolle ja pääministereille Madridin huippukokouksen yhteydessä. Asiantuntijaryhmässä oli myös suomalaista väriä, sillä Nokian Jorma Ollila jätti EU:n kilpailukykypolitiikkaan oman sormenjälkensä.
Tuolloin valettiin kilpailukyky EU-politiikan perustuksiin. Corporate Europe Observatoryn mukaan ”[t]eollisuuden kilpailukyky on aina ollut ERT:lle tärkein tavoite ja se on aina lobannut hyvin voimakkaasti Euroopan laajuista kilpailukykyä osaksi talousjärjestelmää. ERT:n lobbausargumentti väittää, että tämän kautta lisätään investointeja ja tuotantoa ja näin luodaan uusia työpaikkoja.”
ERT:lle kaikki vaikuttaa kiteytyvän kilpailukykyyn – myös ympäristö ja sosiaalipolitiikka. ERT:n omien sanojen mukaan kilpailukyvyn voi tiivistää yhteen sanaan: yksityistäminen. Tämä evankeliumi on levinnyt ERT:n asiantuntijaryhmän kautta käsitteeksi koko Eurooppaan, ja komissio rakastaa syleillä sitä.
Tänäkin päivänä ERT valvoo Euroopan kilpailukyvyn edistymistä ja antaa suosituksia poliittisille päättäjille ja hallituksille poliittisissa käytännön toimissa. Lobbausjärjestö on tehnyt kilpailukyvystä politiikan esikuvan.
Kilpailukyvystä on tullut otsikko leikkauksille, julkisen sektorin supistamiselle, palkkojen alentamiselle sekä kaikelle sille, mikä esitetään väistämättöminä poliittisina pakkotoimina taianomaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Bryssel myyty -kirjan kirjoittaja (Into, 2016)
