Trans- ja muunsukupuolisten saamat hormoni- ja korjauleikkaushoidot voivat kaduttaa, mutta se ei ole syy evätä hoitoa vaan kehittää niitä, kirjoittaa Liberossa toimittajaharjoittelua tekevä Noora Nousiainen.
Noora Nousiainen
Kirjoitin viime viikolla uutistaustan muunsukupuolisten hoitojen epäämisestä Helsingin ja Tampereen transpoliklinikoilla. Taustatyötä tehdessäni luin Lääkärilehden (23.8.2018) artikkelin, jossa haastateltiin Helsingin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan apulaisylilääkäri Katinka Tuiskua. Lauantain Helsingin Sanomat (29.9.2018) kirjoitti aiheesta ja oli haastatellut HUS:n akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian linjajohtaja Pekka Jylhää.
Molemmat perustelivat tilannetta tieteellisen näytön puutteella, mikä on sinänsä paikkansa pitävä argumentti. Molemmissa jutuissa kuitenkin puhutaan myös muunsukupuolisten katumumuksesta hoitoihinsa liittyen.
Hoitojen katuminen on voimakas ja tunteita herättävä argumentti, mutta se on mielestäni äärimmäisen kyseenalainen. Onko Tuiskulla tai Jylhällä tästä tutkittua tietoa?
Tuisku viittaa Lääkärilehdessä ’kliiniseen tuntumaan’, jonka ymmärrän olevan hänen henkilökohtainen käsitys asiasta, ei vertaisarvioituun tutkimukseen perustuva tieto. Hesarin jutussa Jylhän kommentti asiasta ei myöskään vaikuttanut mutu-tuntumaa kummemmalta heitolta.
Kysyin katumisasiasta Trasek ry:n puheenjohtaja Panda Erikssonilta haastatellessani häntä Liberon juttua varten. Hän myös kummasteli katumisen mainitsemista Lääkärilehden jutussa.
Erikssonin mukaan ihmiset, jotka hakeutuvat sukupuolen korjaushoitoihin, miettivät ja keskustelevat katumisesta paljonkin ennen hoitoihin ryhtymistä. Hormoni- ja korjausleikkaushoidot aiheuttavat huomattavia muutoksia kehossa ja komplikaatioriski on korkea terveelläkin nuorella ihmisellä olemassa. Hoitoihin ei ryhdytä hetken mielijohteesta.
Pidän Tuiskun ja Jylhän kommentteja katumisesta ajattelemattomina, holhoavina ja alentavina muunsukupuolisia kohtaan. Keskustellessani asiasta muutaman ystävän kanssa sain kuulla henkilöistä, joiden voi sanoa katuneen, mutta vain sitä, että saatu hoito ei ollutkaan sitä, mitä odotti, tai jokin hoidossa meni pieleen. Kukaan lähipiirissäni ei tiedä ihmistä, joka ei enää kokisi itseään trans- tai muunsukupuoliseksi, vaikka hoito kaduttaisi.
Potilaiden katumus ja lääkäreiden mutuilu sen yleisyydestä ei voi, eikä saa, toimia hoitojen saantia rajaavana tekijänä. Kysehän on ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta hyvään hoitoon. Mielestäni tätä ’kliinistä tuntumaa’ voidaan verrata abortin vastustajien katumisargumenttiin; yhtä lailla kuin abortti, voivat hormoni- ja korjausleikkaushoidot olla traumaattinen kokemus komplikaatioiden tai stigmatisoinnin ja syrjinnän takia. Ei sen takia, että sellainen on päätetty tehdä.
Katumiskokemusten tulisi olla lääkäreille painava indikaattori siitä, että hoitoja tulee kehittää – ja että niitä tulee kehittää yhdessä potilaiden kanssa, heitä kuunnellen, jotta niin hoitohenkilökunta kuin potilas ymmärtävät, millaista hoitoa tarvitaan.
Kuva: Pinja Nikki
